lauantai 13. syyskuuta 2008

Hisuspeden meriselitys

Joskus Jukolassa Urheilukanavan haastattelussa Jonesille sanottiin aluksi, jotta pitää antaa meriselitys Varkoille. Hymy nousi suupieliin häviävän pieneksi hetkeksi vain kadotakseen vakavuuden tieltä yhtä salamannopeasti kuin oli siihen noussutkin.
Nyt annan oman meriselitykseni Leppävirran viikonlopusta. Ja karttojen kera:
Karsintaan oli siis edellisen kertomukseni mukaisesti valmistauduttu kauan ja hartaasti. Oli aika niittää. Kulku oli toki normaaliin tapaan arvoitus mutta pientä vinkkiä kulusta sain tiistain intervallereista. Ja tossu on mulla kulkenu viime aikoina yleensä joka toinen päivä.

K-1 Tais lähtee Vilska samaan aikaan. Mietin K:lle mennessä, että se on usein finaalissa ja otin peesissä aukon laitaan asti. Maksimaalisella aukon käytöllä kallioille. Pysähdyin kattomaan karttaa ja totesin mulla olevan mustan moukulan ympyrän keskellä. Semmosessa näky lippukin.
1-2 Aika suoraan otin. Mettäkoneuran jälkeen kivi paljasti missä mennään. Katoin samalla että kivellä on rastikin. Aiemmin olin huomannu vaan suon ja notkon kartasta.
2-3 Pitkä. Heikinmäki on iso ja Orinnoron reunaa kulkee polku. Otan kierron. Tässä vaiheessa totean ennakkospekuloinnin kannattaneen. Polulta sitten suolle ja sitä pitkin aina ea-paikalle josta saankin uraa alle. Loppu tuleekin sitten kauniilla loivalla kaarroksella. Rastipiste näkyy reilut sata metriä.
3-4 Oon näköjään piirtäny huonosti koska kuvirajaa vedin. Ja loppu tulee vihreen reunaa. Huomaan nuoremman Taanilan varmuudella ja Oisokin näyttäytyy kun vedän ohi. Lippu halkeaa.
4-5 Taas viivassa pientä oikomista koska lähden ekat 20m hieman vinoon kohti suota ja ylitän sen päädystä. Puolimatkan kumpareella taisin sanoo, jotta ennen rastia pitäis olla kiinni. Kuulen huutelua avokalliosta ja jatkan suoraan. Rasti on suolla, joskin paikka vaikuttaa erehdyttävästi soista suppaa. Suoraan tullaan silti.
5-6 Kaamea virhe tuossa kärrytielle mennessä kun laskeudun suolle asti. Töyrylä vetää suoraan suon yli mutta yny-nouski-letka kiertää. Oltin nopeempia. Sitten loppu viivalla. Vedän suota ja Henri hakee hieman kovempaa alustaa. Ehkä kaartelin vähän. Kumpareitten yli suht suoraan lipulle. Varmistan matkaseuran riittävällä äänenvoimakkuudella.
6-7 Juu mie osaan tän. Eli vedetään puhtaasti raakalla peukkusuunnalla ja katotaan sitte yks kivi ennen rastia ja mennään leimaamaan. Nyt siin oli yks jyrkännekin. Porukka huutelee sijaintitietoa. Käännän vaan kuusen takaa rastikumpareitten väliin. Tuntuu suht vahvalta.
7-8 Aika vaikee väli. Heti kun on risukkoa niin en tiiä enää mihin jalan laittas. Joutuu nostaan polveekin. Onneks se on lyhyt pätkä. Sitten vejän ison jyrkänteen päästä rinteeseen ja yläpuolelta. Jos oisin kattonu määritettä tai ajatellu niin ei ois tarttenu pysähtyä. Nyt katon notkon ja sitten rastin alempana.
8-9 Ässät. Otan kuitenkin polun kautta. Joku sanos että virhe mutta tuskin hävittii kovin paljoo. Viistoista sekkaa kumminkin. Mutta jos ois heti vetäny polulle niin ois ollu hiton hyvä.
9-10 Tää rinnesuunnistus on hiton helppoo. Väistää vaan vähän vihreetä.
10-11 Raaka polkukierto. Huutelen heti taanila Jr:n keulille, koska sillä kulkee tossu kovempaa ja uskon pystyväni roikkumaan. Muuten ois varmaan menny ihan hyvin mutta pitää nuo aamupalat puhaltaa välillä pois. Suoritan sen kuitenkin vauhdissa. Jään silti Henrille sellasen kakskyt sekkaa vimosella ratakierroksella. Lippua ei tarvitse katsella.
11-12 Tuskin pystyn pummaamaan.
12-M Oisin voinu tummua pahemminkin. Ei ollu kyllä lasten silmille. Eikä ehkä hiukan vanhemmillekaan.

Vedin ihan hyvin. Pientä ässää jossain mutta aika muy bien. Kulki varmaan siks ku oon niin rakastunu. Ja tää oli se toinen päivä. Parkkipeltokin saa osansa aamuisesta ateriasta jossain vaiheessa. Lopun aikaa nojaankin tulostaulun edessä olevaan puomiin. Suunnittelen tuulettavani kuin Sid Iivonen aikoinaan mutta en pysty. Ilmoitan samalla lopettavani.

Finaali olikin sitten liikaa. En tosin uskonutkaan, että olisin onnistunut juoksemaan sitä kunnialla läpi mutta pettymys se oli silti. Jokaisella juomarastilla join, ja jokaisen jälkeen kaikki tuli ulos melko nopeasti. Väiski epäili sen johtuneen ankarasta keksien syönnistä mutta se ei liene mahdollista, koska elän niillä yleensäkin.
Ykkösvälillä huomasin jalkojen olevan melko tyhjät ja kisa olikin suurin piirtein sitten siinä. Otin koukut toki. Kolmosvälillä tein mielestäni hyvän reitinvalinnan. Valitettavasti muita yrittäjiä tuolle reitille oli kovin vähän, jotta siitä saisi vertailtavaa. Koko rata oli melkoista retkeilyä mutta silti jalat sanoi sopimuksensa irti tyypilliseen tapaan varsin pian. Maasto oli siis aivan liian raskas kahteen peräkkäiseen kisaan hisumiehelle.
Finaalissa oli sekin huono puoli, että se kierti eri tavalla kuin mitä olin suunnitellu. Ei karsintakaan osunu ihan kohalleen mutta finaalin suunnitelmat meni sitten aivan päin seiniä. Eli ei se voinu kulkee.
Mutta kisareissu oli ihan jees. Kiitokset Anttolan Urheilijoiden sakille kyydistä, matkaseurasta ja majoituksesta.
Tänään kulki taas.
Täältä määrän keskeltä tähän.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Hisuspede finaalissa

Leppävirran SM-normin karkelot käytiin viime viikonloppuna. Lauantaina karsittiin ja sunnuntaina finaloitiin. Karsinnat meni miesten sarjojen osalta varsin yllätyksettömästi. Suurimpana yllätyksenä useille taisi olla hisuspeden paikka A-finaalissa. Yleensähän hisumiesten kiintiön on täyttänyt Pukema mutta tällä kertaa Houben oli tyytyminen betoniin.

No. Kuinka näin sitten pääsi käymään?
Itse kisaanhan oli valmistauduttu viikkokausia. Kainuun häkellyttävän kulkujakson jälkeen Lahti-Suunnistuksessa rämmin syvällä. Elokuun alussa kävin Enossa räytymässä kansallisen kisan, jossa en pysynyt kenenkään perässä, saati sitten jaksanut juosta askeltakaan. Päätin satsata (melkein) kaikkeni tiukkaan kuntokuuriin ennen SM-kisoja. Kuntopiikin oli laskettu tulevan esiin jo elo-syyskuun vaihteessa Maanmittauslaitoksen mestaruuskisoissa. Lupauksia herätteli myös Kainuussa telottu nilkka, joka lopetti juoksemisesta turpoamisen jo elokuun alkupuolella.

Heti Enossa juostun Selkien Sisun kansallisen jälkeen otin reippaan 16h viikon peräti kolmella suunnistusharjoituksella, jotka tahkottiin Sulkava-Ristiina-akselilla, sekä neljällä rullahiihtolenkillä maustettuna. Suunnistuksista jopa kaksi vedin kovaa. Kulkenut ei hetkeäkään. Napakat kuntopiirit ja perinteisellä vedetyt äärimmäisen kevyet rullalenkit sen sijaan toimivat.
Seuraavan 10h viikon ohjelma painottui viikonlopun AM-kisoihin. Normikisaa en juossut, koska valitettavasti edustan järjestävää seuraa mutta aamusella kävin kokeilemassa rapsakkaa VK-vauhtia miesten radan ja lopun päivää kuulutin. Kuulutukset olivat ilmeisesti pääosin sekavia. Viestissä sain juosta. Kurt karkasi, vaikka ensimmäisten 50m jälkeen johdinkin kymmenellä metrillä. Olin kuitenkin liki tyytyväinen.
Aluekisojen jälkeen palauteltiin 13h viikolla. Ohjelma rakentui kuntopiireistä, mäkivedoista, tunnin VK:sta ja pyöräilystä Savonlinnasta Mikkeliin. Koin matkalla yhden rengasrikon mutta silti reilut 111 kilometriä taittuivat alle neljään tuntiin. Kunnon kulkua ei näkynyt vieläkään.
Neljäs viikko painottui kisoihin. Ensin oli siis mittalaitoksen kesäkisat Ounasvaaralla ja sunnuntaille vielä Hollolassa pikakisa. Tuntumaa kisoihin haettiin tuttuun tapaan maaantieltä 10*1min intervallereilla. Rollon kisoissa Curt niisti hisuspeden päänahan siis 11 sekunnilla, vaikka kulkuni oli jopa liki galaksaalinen. Viestissä toisilla edellisilta painoi enempi, toisilla vähempi. Mie olin siinä välissä. Sunnutaina Hollolassa ei vaan enää tultu. Ei noista Jallen kartoista tosin oikein vauhdissa ota vielä selvää mutta eiköhän nuo kohta parane. Viikosta tuli lopulta reilu 7h pläjäys neljällä kovalla. Kaikki voitava oli tehty.
Kisaviikko koostui rullahiihdosta, 5*2min intervallereista maantiellä, hiljaisesta polkujuoksusta ja reippaasta tiejuoksusta sekä napakasta kuntopiireilystä. Lauantaina kulki kohtuudella, sunnuntaina ei ollenkaan. Yhden päivän kuntopiikki näytti osuneen kohdalle juuri niinkuin pitikin. Tunteja peräti 11.
Kisasuoritus oli kyllä suht jämäkkä. Kaksi kertaa pysähdyin ja yhdellä välillä juoksin hieman turhaa ässää. Reitinvalinnoista voi aina olla montaa mieltä mutta mielestäni ne osui kohilleen. Maastohan oli raskas pohjaltaan eli reisimiehen maasto. Tavallisestihan tuo on itselleni sopinut mutta tämänhetkinen harjoittelu ei ehkä ole hionut täydellistä maastoaskeltani aivan riittävään kuntoon, jotta olisin kestänyt kahta kisaa viikonloppuun. Toki myös jo lauantaina ilmenneillä nesteen imeytymisongelmilla saattoi olla vaikutusta sunnuntain pieneen väsymykseen.

Suomen Paskin Normaalimatkan Suunnistaja. Sunnuntaista tuskin tarvitsee muuta sanoa. Siinä päällimmäiset tuntemukset. Olen ylpeä itsestäni, koska en keskeyttänyt.
Paluumatkalla ja kämpillä otin päivä...kahvit.
Huomenna puran kisoja tarkemmin jos saan skannattua karttoja.

maanantai 1. syyskuuta 2008

Hisuspeden pelastus

Rikon hiljaisuuden. Rovaniemellä tuli käytyä. Ja kouraan jäi hopean lisäksi karvas yhdentoista sekunnin tappio Curtille. Köne jäi kuitenkin useiden kymmenien sekuntien päähän ja siihen olen erittäin tyytyväinen. Pajulakin kukistui parilla sekunnilla. Viestissä sitten nähtiin, ettei Kesu kykene menestymään Rovaniemellä käytävissä viestikarkeloissa. Perjantai-iltana kun katselin Curtin alati syvenevää kumaraa totesin viestin jo ratkenneen. Joskus aikanaan menestymättömyydestä piti huolen Keke mutta nyt oli veljeksistä vanhemman vuoro. Saattoi Jopikin hieman auttaa.
Siinäpä se.
Ja Lahdesta haettiin hetkellinen pelastus itselle ja Salmelalle. Onneksi.

Hiljaiselo jatkunee taas muutamia viikkoja riippuen siitä, koska omat yhteyteni aukeavat jos aukeavat koskaan. Sitä odotellessa käyn Leppäviralla SM-karkeloissa.